Urheilu
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
Näin ollen, mielestäni suunnistus on paras urheilumuoto mitä olen kokenut urheilun saralla. Mikään ei voita Jukolanviestin tunnelmaa tai rastin löytämisen riemua yhdistettynä urheiluun ja hienoon Suomalaiseen luontoon. Kun tähän lisätään aivotyöskentely reitinvalintoja tehdessä, niin mikään muu urheilulaji, ei ole antanut samassa paketissa näin paljon. Siksi varmastikkin jatkan Suunnistuksen parissa, niin pitkälle kun vain polvinousee. Olen myös kokeillut pyöräsuunnistustakin, joka oli myös erittäin mielenkiintoinen ja mukava laji, jossa saa suunnistaa maastopyörällä vähän saman tyylisesti, kuin hiihtosuunnistuksessa.
kondiksessa vähän jokapuolelta, eikä vain sieltä sun täältä. Harmikseni erittäin suuret harjoittelumäärät tekivät tehtävänsä vuonna 1998 ja näin ollen suurta harjoitusmäärää vaativa laji sai jäädä taka-alalle. Muutenkin lajin kiinnostavuus laski ainakin itselläni, kun pyöräily osuudelle sallittiin peesaus. Jotenkin koko lajiin astui tämän jälkeen taktikointi suuressa määrin.
irtiottoyrityksiä, hyökkäyksiä jne. Itse olen ajanut esim.: Finlandiapyöräilyssä 263km matkan ja pienempiä esim.: Mäntsälän ajon 92km keskinopeudella 39km/h, joka onkin hyvin yleinen keskinopeus maantiepyöräilyssä. Vaikka laji on rankka ja vaatii paljon, niin hyviä puolia lajissa on se, että pahoja kulumisia jalkoihin ei pääse tulemaan, koska pyöräilyssä puttuu tärähdykset, niin kuin taas juoksussa se on totista totta.
Marathonit ja puolimarathonit ovat kuuluneet “kalenteriini”, joskin nämäkin ovat jo “menneen talven lumia” ainakin tällä hetkellä vaikka kyllä tekisi mieli kokeilla uudestaan Helsingin City Marathonia, joka on hieno juoksutapahtuma täällä Suomessa. Kuitenkin totuus on se, että niveleilleni on parempi juosta vain metsässä, eli lähinnä suunnistaen. |











